Rakkaudesta osteopatiaan

Monilla meistä on jokin sellainen asia tai asioita, joihin suhtaudumme intohimoisesti elämässä. Ne määrittelevät paljonkin elämämme suuntaa ja tarkoitusta. Muusikko elää musiikilleen, valokuvaaja näkee maailman linssinsä lävitse. Minä olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut yhteydestä. Minua kiinnostavat yhteydet niin ihmisen sisällä kuin maailmankaikkeudessakin. Kai kyse on myös elämän mysteeristä, jota on mahdotonta mitata, mutta se on mahdollista tuntea ja tunnistaa. Olen siis fiilistelijä. Ei siis ihme, että rakastuin osteopatiaan, sillä tätä osteopatia nimenomaa opettaa. Kokonaisuuden ymmärtämistä ja sen terveyden hoitamista. Anatomian ja fysiologian opiskelu on tärkeimpiä osteopaatin opinläksyjä, mutta osteopaatin tekee vasta kokonaisuuden ymmärtäminen (keho on paljon enemmän kuin osiensa summa!) ja sen anatomian tiedon soveltaminen hoitotyössä osteopatian perusperiaatteiden mukaan. On tärkeää tunnistaa osat ja mekanismit, joiden mukaan keho toimii, mutta ei pidä hukkua yksityiskohtiin tai joudutaan harhateille. Tässä siis osteopatian nerokkaat perusperiaatteet: 1. Keho on kokonaisuus 2. Rakenne ja toiminta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden 3. Keholla on oma sisäsyntyinen itseparantava mekanismi, joka ylläpitää tasapainoa ja terveyttä 4. Keholla on luonnollinen pyrkimys parantaa itsensä Toisin sanoen osteopaatin tehtävä ei ole varsinaisesti parantaa sairauksia, vaan auttaa kehoa tasapainoon ja aktivoida sen itseparantava mekanismi, jolloin keho itse pystyy hoitamaan itsensä kuntoon. Tämä tekeekin asiasta aika haastavan ja aiheuttaa harmaita hiuksia aiheen harrastajalle ja ammattilaisellekin. Eli osteopatian filosofian mukaan ei riitä, että ulkoapäin vain etsitään kaikki mahdolliset häiriöt ja korjataan ne kaikki aakkosjärjestyksessä. Ei. Osteopatia on vuoropuhelua, kehon kuuntelua ja sen kanssa yhteistyön tekemistä. Silloin on mentävä kehon ehdoilla ja sen tahtiin.

Ihminen (tai eläin) on uskomattoman monimutkainen ja monitasoinen olento, jonka kaikista samanaikaisista toiminnoista emme varmasti vieläkään ymmärrä kaikkea, saati sitten pysty kontrolloimaan kaikkia niitä yhdessä tai erikseen. Terve kudos tuntuu kimmoisalta, elinvoimaiselta ja yhtenäiseltä, siinä on nostetta ja hyvä nestekierto. Jos kudos häiriintyy, kudokset kovettuvat tai muuttavat tonustaan, verenkierto ja hermotus häiriintyvät ja solujen aineenvaihdunta häiriintyy. Yhtenäisyyden tunne katoaa ja häiriön vaikutukset leviävät myös ympäröiviin kudoksiin ja kalvoston kautta se vaikuttaa kaikkialle kehoon. Niinpä siis yksikin häiriö kehossa vaikuttaa koko kehon toimintaan.

Miksi sitten keho ei pysty itse parantamaan kaikkia näitä häiriöitä? Joskus häiriö voi olla liian iso, että keho pystyisi kokonaan korjaamaan sen, jolloin keho mallikkaasti kompensoi osasensa niin, että toiminta mahdollistuu edelleen, häiriöstä huolimatta. Kuitenkin häiriöiden karttuessa tästä usein seuraa kaikenlaisia oireita, joiden kanssa tarvitaan ulkopuolista apua. Monesti traumasta alkunsa saaneen häiriön ylläpitävänä voimana löytyy shokki, joka sitoo kudosten vitaliteettia ja sisäsyntyistä liikettä. Jatkuva istuminen/huonot työasennot, huono ravinto ja liikkumattomuus aiheuttavat kehossamme myös häiriöitä, joita keho ei pysty korjaamaan luonnollisen ja korjaavan ravinnon/liikkeen puuttuessa. Tässä astuu siis kuvaan jälleen osteopatian perusajatus: Rakenne ohjaa toimintaa ja toiminta rakennetta. Jos käytämme kehoamme kaiket päivät esim. istumiseen, alkaa se pikkuhiljaa muokkautua käytön mukaan. Lonkankoukistajat ja vatsalihakset lyhenevät, pää ja olkapäät työntyvät eteen ja selkä, pakarat ja takareidet venyvät ja inaktivoituvat. Verenkierto huonontuu ja hermotus ja hengitys häiriintyvät. Meidät on luotu liikkumaan, ei istumaan paikallamme. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa myös suuren määrän häiriöitä, joita keho ei pysty itse korjaamaan, sillä se häiritsee sen omaa tasapainoa (sympaattinen/parasympaattinen hermosto) sitä kautta häiriten lähes kaikkia kehon toimintoja ja vaikeuttaa itseparantavan mekanismin toimintaa.

Esimerkiksi näissä tilanteissa voi osteopaattinen hoito helpottaa suuresti asiakkaan oloa ja ohjata kehoa kohti tasapainoa ja terveyttä sekä aktivoida kehon itseparantavat voimat. Monesti oireet helpottavatkin jo muutamien hoitokertojen jälkeen, riippuen tietenkin kunkin asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta. 40 vuoden krooniset häiriöt tarvitsevat tietenkin pidempiaikaista hoitoa kuin akuutti selän niksahdus. Pysyvä muutos toki tarvitsee muutosta myös elintavoissa, jotta samanlaista epätasapainoa ei syntyisi uudestaan.